Tästä levystä on helpoin aloittaa kirjoittaa, koska sitä on tullut kuunneltua paljon viimeisen parin viikon ajan. CTQOS on itävaltalaisen black metal -bändi Abigorin viides täyspitkä vuodelta 1999.

 

Levyn aloittavan Dawn of Human Dustin mielenkiintoinen intronpätkä johtaa kuulijaa pahasti harhaan. Intron päätyttyä ilman täyttävät suorastaan vastenmieliset soundit. Kitara on niin ohut ja terävä että sen voi miltei tuntea viiltävän korvia. Rummut ovat tarkoituksella hirveää tuhnua ja vokalisti Thurisaz riähkyy niin että rappaukset rapisevat (kielikuva oli kaverilta varastettu). Tämä kaikki on luultavasti tarkoituksenmukaista. Soundimaailma on haluttu kylmäksi ja etäiseksi, sehän kuuluu pläkkikseen. Mutta CTQOS kuulostaa kuin toisesta ulottuvuudesta tulleelta ja sitä kylmemmäksi menevät vain sen sveitsiläisen ukon Paysage d'Hiver- ja Darkspace-projektit ja ehkä jotkut ranskalaiset aktit.

 

Itse sävellystyö ja soitanta on jumalaista. Kitaristi P.K. puristaa niin monta riffiä tai melodiaa yhteen kappaleeseen että en ryhdy niitä edes laskemaan. Ei mitään uutta siis, kun puhutaan Abigorista. Jokainen riffi on kuitenkin hyvä, ihan oikeasti jokaikinen. Mitä vittua? Rumpali T.T. kannuttaa niin kovaa että nauhoituksissa lentänyt hiki on varmasti mitattu litroissa. Se, että rumpuihin käytetty suuri määrä työtä ja taitoa kuulostaa lopputuloksessa kuin polviin läpsyttelyltä, on osoitus erittäin kierosta huumorintajusta. Blastia löytyy jokaisesta biisistä, mutta T.T.:llä on tajua löytää sopiva komppi, kun uusi osio alkaa. Kosketinsoittimia ei enää biiseistä löydy ja kitaramelodiatkin on latistettu esim. Opus IV:llä olleesta iloittelusta sangen synkeisiin suuntiin.

 

Sileniuksen, jonka vokaaleista olen tykännyt jo monien vuosien ajan Summoningin levyillä, on korvannut tällä levyllä Thurisaz. On myönnettävä, että en erottanut laulajan vaihtumista tämän levyn ja sitä edeltäneen Supreme Immortal Artin välillä. T:n kärinä on hieman tunkkaisempaa kuin S:n, mikä kelpaa paremmin kuin hyvin CTQOS:n pölyiselle olemukselle.

 

En ruvennut erottelemaan biisejä tältä levyltä, koska CTQOS kuuluu niihin levyihin jotka on kuunneltava alusta loppuun. CTQOS vaatii kuulijaltaan sekä täyden huomion jokaisella sekunnilla, jotta siitä saa kaiken irti, että useampi kuuntelukertoja. CTQOS:iin tarttunut viskataan jäätävänkylmään, vuosia hylättynä olleeseen katakombiin, ja ovi suljetaan perässä.

 

Ihan sivuhuomautuksena, olen huomannut keskieurooppalaisessa black metallissa olevan tiettyjä tunnusmerkkejä. En vain osaa kuvailla niitä.